Arjen Helmiä

Voi vitsi, minulla on tänään ollut etäpäivä koulusta ja kun äsken ajelin kaupungista kotiin, auton kello näytti 15.48 ja ulkona oli vielä ihan valoisaa!! Päivä on oikesti jo pidentynyt ja ulkona on valoisa paljon pidemmän aikaa kuin vielä muutama viikko sitten. Muutenkin niin eilen kuin tänäänkin päivät ovat olleet ihanan aurinkoisia ja ilmassa on siis jo pieni häivähdys kevättä ♥

Koti on nyt riisuttu joulusta ja kaikki koristeet odottavat laatikoissaan seuraavaa joulua. Tähti sai kuitenkin vielä jäädä ruokailuhuoneen ikkunaan, samoin nuo ihanat joululahjaksi saamani pallovalot sekä muutama muu valosarja. Niistä en kai osaa luopua koskaan, koska luovat palaessaan niin ihanaa tunnelmaa ja valoa vielä kuitenkin niin pimeisiin iltoihin ja aamuihin. Minulla nuo valosarjat muuttavat nimeään aina vuodenajan mukaan ja yleisesti kutsunkin niitä kausivaloiksi. Se mahdollistaa niiden käytön ympäri vuoden. Tämän postauksen kahdessa ylimmässä kuvassa näkyy minun yksi ihanista joululahjoistani, jonka hommasin lahjarahallani. Olin pitkään ihastellut kälylläni ja somessa tuota Riviera Maisonin ihanaa Holland Park Cake Standiä. Ennen joulua tein jo päätöksen, että jos saan joululahjaksi rahaa, tuo RM-ihanuus lähtee tilaukseen. Nyt minulla se sitten on ja onhan se ihan mielettömän hieno ♥

Tänään aloitin aamun istumalla tunnin kaikkien muiden mummojen ja pappojen kanssa laboratorion aulassa odottamassa omaa vuoroani. Minulta otettiin kolme putkiloa verta ja huomenna sitten kuulen kouluterveydenhoitajalta tuloksia. Vähän kyllä jännittää, onko kolesterolit kondiksessa ja ylipäätään kaikki muutkin arvot. Minulta ei ole nimittäin tarkastettu vuosiin mitään veriarvoja ja vain pari kertaa korkeintaan koko elämäni aikana. Nyt siis todellakin oli korkea aika käydä labrassa, että saan selville todellinen terveydentilani. No, jos jotain on pielessä niin tiedän kyllä, että ruokavaliolla ja liikunnan lisäämisellä saan varmasti korjattua tilannetta ilman, että tarvitsee turhautua lääkehoitoon. Noh, huomenna asia siis selviää!!

Minä odotan jo kuumeisesti, että telkkasarjatkin palaisivat joululomalta ja Emmerdale alkaisi ihan liian pitkän joulutauon jälkeen. Olen jäänyt ihan koukkuun tuohon Yorkshiren maaseudun kauniisiin maisemiin sijoittuvaan sarjaan. Sarjassa seurataan Emmerdalen kylän asukkaiden elämää, eri sukupolvien välisiä asioita ja tietenkin mukana on myös petosta, juonittelua ja rakkautta. Kello 18 aikaan arki-iltaisin tuleva sarja on ihan parasta vastapainoa pitkille koulupäiville. Olin jo tänään ihan varma, että sarja palaa joulutauolta, mutta ei. Vielä pitää viikko odottaa. Miksi? Oi, miksi?

Onko täällä muita Emmerdale-faneja? Onko sinusta sarjojen joulutauot liian pitkiä? Mikä on sinun suosikkisarjasi televisiossa?

Julkaisin viikolla instagramissa kuvan leipomastani gluteenittomasta suolaisesta piirakasta. Piirakasta tuli reseptikyselyjä, joten päätin julkaista reseptin nyt täällä blogissani, jotta kaikki halukkaat voivat sitä vaikkapa tulevana viikonloppuna leipoa esimerkiksi saunan jälkeiseksi iltapalaksi. Itse leivoin piirakan viikolla koulun jälkeen päivälliseksi/iltapalaksi, kun ystävättäreni tuli töistä kotiin mennessä käymään meillä. Salaattia ja nachoja kylkeen ja maittava iltapala oli valmis nautittavaksi hyvässä seurassa. Suosittelen kaikille eikä piirakkaa ole todellakaan vaikea tehdä eikä sen tekemiseen uppoa kovinkaan pitkää aikaa. Piirakan voi tehdä tavallisista vehnäjauhoista tai gluteenittomana korvaten vain vehnäjauhojen määrän gluteenittomalla jauholla.

Kinkku-pekonipiirakka

Pohja:

100g kylmää voita

220g jauhoja

1dl juustoraastetta

1 kananmuna

ripaus suolaa

Täyte:

300g kinkkukuutioita

pekonisilppua

120g smetanaa

2dl ruokakermaa

1dl maitoa

3 kananmunaa

1dl juustoraastetta

1 ruukku persiljaa

ripaus mustapippuria

ripaus suolaa

0,5 tl paprikajauhetta

Valmista pohja: Laita kulhoon pilkottu voi ja vehnäjauhot. Nypi sormilla tasaiseksi taikinaksi. Lisää juustoraaste sekä kananmuna. Älä vaivaa, tee vain taikinasta kiinteää!

Valmista täyte: Sekoita kerma, maito, smetana, juustoraaste ja munat keskenään. Pilko kinkku pieneksi ja lisää joukkoon. Lisää myös hienonnettu persilja ja mausteet.

Painele taikina piirakkavuoan tai irtopohjavuoan pohjalle ja reinoille. Kaada täyte pohjan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa alatasolla noin 30 minuuttia kunnes pinnassa on kaunis kullanruskea väri ja piirakan täyte tuntuu melko kiinteältä. Paistoaika on uuni kohtaista, joten kannattaa tarkkailla piirakan paistumista. Halutessasi voit koristella vielä piirakan tuoreilla yrteillä. Sitten vain nauttimaan.

Osallistun tällä postauksella Perjantaimyysseihin Mansikkatilan mailla blogissa. Tule sinäkin mukaan!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Viime viikolla kerroin käyneeni labrassa verikokeissa. Kouluterveydenhoitaja lähetti minut siis kokeisiin, koska veriarvojani ei ole tarkistettu pitkään aikaan. Toki kilpirauhasarvojani seurataan kahdesti vuodessa, mutta siihen se sitten on jäänyt. Arvioni omasta terveydentilastani osui aikalailla oikeaan. Muutama arvo oli hiukan viitearvojen yläpuolella, mutta positiivisesti ajatellen, ei kuitenkaan niin paljon kuin pelkäsin. Neljä vuotta sitten yritin elämäntapamuutosta, mutta väärällä tavalla. Hetkellisesti kaikki oli paremmin ja voin hyvin, kunnes tuli totaalinen takapakki ja kaikki romahti. Samaan aikaan sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan ja olin väsyneempi kuin koskaan aiemmin. Pudotetut kilot tulivat takaisin korkojen kera ja liikuna jäi aikalailla pois elämästäni. Olen siis jälleen kerran nollapisteessa ja kaikki on aloitettava uudestaan. Onneksi nyt tiedän, mikä on itselle se paras ja toimivin vaihtoehto ja miten minun kannattaa oikeasti tehdä muutoksia esimerkiksi ruokavaliossani. En väitä, että olisin alan ammattilainen. En tosiaankaan. Jos olisin, en varmasti kärsisi sairaanloisesta ylipainosta ja olisi fyysisesti näin huonossa kunnossa. Tiedän vain, mitä asioita minun ei kannata enää tehdä. Kuka nyt samoja virheitä tekisi uudestaan, ei kukaan, ainakaan tietoisesti.

Viime viikonloppu oli pitkästä aikaa kokonaan vapaa ilman töitä, opiskelua tai sovittuja menoja. Erittäin tervetullutta, koska olin koko joululomankin töissä. Viikonloppu meni oikein mukavasti. Lauanaina sain miehen houkuteltua mukaani kaupoille, koska tarvitsimme molemmat uusia vaatteita ja ajattelin, että vielä voisi olla alennusmyynnit käynnissä. Noh, alea tai ei, saimme molemmat uudet farkut ja minulle vielä lämpimät käsineet ja kolme t-paitaa. Kaikki tuli kyllä tarpeeseen eikä mikään ollut niinsanottu heräteostos. Erityisesti mieltä lämmittää, että löysimme miehelle farkut. Pitkälle ja tosi laihalle miehelle ei nimittäin aivan helpolla farkkuja löydy, jos ei halua nykymuodin mukaisia slimmejä ja juu, mieheni ei todellakaan halua. Yritin kyllä sanoa miehelle, että voisin kyllä helposti luovuttaa hänelle parikymmentä kiloa painoa eikä mies vieläkään olisi liian lihava enkä minä liian laiha. Tasan ei käy onnen lahjat.

Sunnuntaina meillä oli aivan erityinen päivä, koska meillä oli hääpäivä. Emme olleet ajatelleet sen kummemmin sitä juhlistaa eli ei aamukahveja vuoteeseen eikä kalliita lahjoja. Meillä tämä ei vaan mene niin. Meillä toista huomioidaan arjen keskellä pienellä kosketuksella ohimennessä, suukolla töihin tai kouluun lähteissä ja esimerkiksi hyvän yön toivotuksilla. Olemme menneet naimisiin melko pian seurustelumme alettua. Voisin sanoa, että astelin aikanaan maisraattiin vannomaan avioliittovalaa melko vaaleanpunaiset lasit silmilläni. Vuodet avioliiton satamassa ovat kuitenkin opettaneet paljon ja samaan aikaan ne ovat myös muuttaneet minua ihmisenä. En ole enää se sama nainen vaaleanpunaisine laseineen, vaan olen omasta mielestäni entistä vahvempi, armollisempi ja rennompi ihminen niin itselleni kuin läheisillenikin. Sunnuntaina asiaa ajatellessani mietin, että kaiken keskellä se tieto ja varmuus siitä, että se toinen pysyy siinä rinnalla on kuitenkin se kaikkein tärkein asia ♥

Pikkasen kuitenkin päädyimme juhlistamaan tuota seitsemättä hääpäiväämme eli villahäitämme, kun lähdimme extempore kaupunkiin syömään. Hiukan jouduttiin hiljaisessa keskustassa etsimään sunnuntaina avoinna olevaa ravintolaa, mutta ruokapaikka löytyi, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mitä ei jaksettu syödä ravintolassa tuotiin dogibägillä kotiin iltapalaksi. Kätevää.

Käyttekö te säännöllisesti terveystarkastuksissa ja verikokeissa? Oletko onnistunut muuttamaan elintapojasi paremmiksi ja onko muutoksiin ylipäätään ollut tarvetta?

Kaupallinen yhteistyö:Coloria

Marras-joulukuun vaihteessa teimme olohuoneeseen pintaremontin, jonka yhteydessä myös olohuoneessa oleva pystyuunikin sai uuden värin. Aloitaessamme suunnittelemaan olohoneen pintaremonttia oli itsestäänselvää, että myös uuni maalataan ja sen väri muuttuu. Uusi väri ei heti ollut selvillä ja sen löytäminen vaati hiukan pohdintaa ja keskustelua miehen kanssa. Värivaihtoehtoja oli kolme: musta, valkoinen ja harmaa. Ihan helpolla ei lopputulosta saatu aikaan, mutta lopulta päädyimme samaan väriin millä ruokailuhuoneessa oleva pystyuunikin on maalattu.

Uunin aiempi väri oli nimeltään toffee. Sama väri, mikä seinissäkin oli. Vanha väri ei siis enää istunut huoneeseen, varsinkaan sen jälkeen kun uunin takana oleva seinä sai tehostetapetin ja sekä katto että seinät maalattiin uudelleen. Sain uunin maalaamiseen maalin kaupallisena yhteistyönä Colorialta. Coloria on vuonna 2003 perustettu kotimainen maalifirma, jonka maalitehdas sijaitsee Nokialla. Colorian toiminta-ajatuksena on palvella asiakasta mahdollisimman hyvin. Asiakas on meille kuningas ja asiakkaan tarpeet kaiken toiminnan lähtökohta. Se tehdään, mitä luvataan ja tehdään se hyvin ja nopeasti! Kaikki Colorian maalit ovat vesiohenteisia, ympäristöystävällisiä ja sävytettävissä eri värikarttojen mukaan. Tämän ansiosta meidänkin oli helppo saada juuri sama sävy uunimme maaliin kuin, mikä meidän ruokailuhuoneen uunissa on.

Sain hyvää opastusta Colorialta myös siitä, millainen maali uunin maalaamiseen sopii. Colorian valikoimasta löytyy kalustemaali, joka soveltuu erityyppisillä maaleilla maalattujen metallipintojen maalaukseen. Tälläisiä voivat olla esimerkiksi lämpöpatterit, pönttöuunit, ilmastointikanavat ja putkistot. Maali on vesiohenteinen, erikoisakrylaattipohjainen kalustemaali; Coloria Deco Akva 20. Sama maali sopii sisätiloissa myös niin uusille kuin jo aiemmin maalatuille tai lakatuille puu-, metalli- sekä rakennuslevypinnoille, kuten ovet, ikkunanpuitteet, kaapistot, listat, porraskaiteet ja paneelit. Lisäksi maali soveltuu myös tartuntapohjamaalilla maalattujen rappaus- ja tasoitepintojen maalaukseen (ikkunapenkit, -pielet, porraskäytävät jne.)

Käyttämämme maali Deco Akva 20 on kiiltoasteeltaan puolihimmeä. Se siliää kauniisti ja oli erittäin helppoa maalata. Maalin voi sivellä, telata tai ruiskuttaa. Meillä uuni maalattiin sivelemällä. Ennen maalamista vanhaa maalipintaa ei tarvinut kuin hiukan karhentaa karhunkielellä ja lisäksi me pesimme uunin pinnan soodavedellä. Maali on hiukan hyytelömäinen, joka helpottaa erityisesti pystypintojen käsittelyä, koska maali ei niin helposti valu. Käyttämämme sävyn koodi on TVTM497.

Olemme lopputulokseen todella tyytyväisiä. Värivalinta oli meidän mielestä juuri oikea ja uuni istuu nyt erittäin hyvin ympäristöönsä. Maali oli todella peittävää, jonka vuoksi uunia ei tarvinut maalata kuin yhden kerran. Maali myös tasoitti hyvin vanhan uunin pintaa ja peitti siinä olevia kolhuja ja naarmuja. Kahden kuukauden käyttön jälkeen maalipinta on edelleen hyvä eikä se ole lähtenyt esimerkiksi uunin luukkujen ympäriltä kupruilemaan kuumuuden vuoksi. Maalasimme myös samalla maalilla uunin ympärillä olevan muurin ja puiden säilytyspaikan päällä olevan tason. Uunin edessä oleva laatoitus oli tuossa jo vanhastaan, mutta sekin sopii erittäin hyvin nykyiseen olohuoneen värimaailmaan. Kiitos jälleen kerran Colorialle saamastamme maalista! Voimme suositella Colorian kalustemaalia kaikille.

Mitä pidät lopputuloksesta? Oliko värivalinta oikea? Olisitko valinnut jonkun ihan muun värin? Onko sinulla remonttia tiedossa?

Minulla on tässä ihana mini-loma menossa eli kolmen päivän vapaa koulusta. Ihan parasta ja niin tervetullutta vieläkin, vaikka viime viikonloppukin meni todella rennoissa ja mukavissa merkeissä. Ilmeisesti sitä on tiiviin syksyn ja loppuvuoden jälkeen ihan paikallaan välillä vähän hengähtääkin. Tein jo viikolla yhtenä päivänä, kun koulu loppui vähän aiemmin, siivouksen täällä alakerrassa, niin ei tarvinut nyt viikonlopuksi kuin imuroida. Vein oikein matot ulos ja pesin lattiatkin. Iän myötä minusta on tullut hiukan laiska noiden siivousten suhteen. Olen ennemminkin näin talviaikaan kääntänyt valoja pienemmälle ja ollut enemmän hämärissä, niin ei ole juuri pölypallot häirinneet. Tällä viikolla kevätaurinko kuitenkin näyttäytyi ja totuus kotimme siisteydestä läjähti vasten kasvoja kuin märkä tiskirätti. Noh, nyt on alakerta siivottu ja voi taas hetken ottaa siltä osin rennommin.

Tämä mini-loma osui muutenkin ihan hyvään saumaan, sillä meillä alkaa huomenna toinen työharjoittelu. Viiden viikon työssäoppimisjakso siis edessä. Odotan tosi paljon tuota harjoittelua ylipäätään, koska tykkään ennemmin tehdä kuin lukea oppikirjoista. Ainakin tuolla ensimmäisellä harjoittelujaksolla opin ihan hurjan paljon enemmän tekemisen kautta kuin kirjoista lukemalla koulussa. Kävin viikolla tutustumassa tulevaan harjoittelupaikkani. Paikka vaikutti hyvältä ja mikä parasta minut otettiin siellä tosi hyvin vastaan. Vierailustani jäi hyvä fiilis, koska kaikesta näki, että paikassa panostetaan opiskelijoihin eivätkä opiskelijat ole heille vain yksi käsipari lisää auttamassa. Lisäksi tämän perusopintojen jakson näyttökriteerit pitäisi olla tuolla helposti toteutettavissa, joten kaiken järjen mukaan minun pitäisi selvitä jaksosta ihan hyvin.

Olen kuitenkin miettinyt todella paljon sitä, miten osaan suhtautua paikan asukkaisiin. Tässä asumispalveyksikössä asuu nimittäin kehitysvammakuntoutujia enkä ole koskaan juuri ollut kehitysvammaisten kanssa tekemisissä. Nyt ei pidä ymmärtää väärin, minulla ei todellakaan ole mitään kehitysvammaisia kohtaan, mutta koska asiakasryhmä ei ole minulle entuudestan tuttu, on se vetänyt minut hiukan mietteliääksi. Asia helpottaa kyllä se, että paikan asukkaat ovat käsitykseni mukaan hyvin omatoimisia. Työni tuolla tulee siis olemaan asukkaiden arkisten askareiden ohjausta ja niissä avustamista. Kaikesta jännityksestä huolimatta on hienoa päästä osalliseksi heidän arkeensa ja mukaan näkemään, millaista elämä tuollaisessa asumisyksikössä oikeasti on. Totuushan on se, että menen tavallaan oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, koska en vielä tiedä tuosta maailmasta mitään. Uskon, että juuri sillä alueella minulla on mahdollisuus oppia eniten ja myös kehittyä ja kasvaa taas hiukan myös ihmisenä.

Tänään vietän kuitenkin vielä vapaapäivän ja huomenna suuntaan levänneenä kohti uutta ja tuntematonta. Mieli on kuitenkin avoinna ja tiedän, että minun on käännetävä tämäkin kortti ja katsottava, mitä se tuo tullessaan. Totuushan on kuitenkin se, että olen ihan tosi innoissani ja lähden suurella mielenkiinnolla, vaikkakin pelonsekaisella jännityksellä, oppimaan uutta. Nyt otan vielä kupin kahvia ja teen pienen blogikierroksen muissa blogeissa. Kiitos muuten kaikille, jotka käytte näitä minun postauksiani lukemassa ja jaksatte myös niitä paljon kommentoida ♥ Olette tärkeitä ♥ Mutta nyt siis kuppi kahvia ja sitten lähdetäänkin katsomaan äitiäni minun kotikonnuilleni. Kivaa sunnuntaita kaikille ♥

Miten teidän viikonloppu on mennyt? Oletteko pystyneet lepäämään vai onko aika mennyt arkisessa aherruksessa? Mitä yleensä touhuilette vapaillanne?

Olen aina ollut huono hankkimaan itselleni mitään vaatteita tai kenkiä muutoin kuin pakon edessä. Omat tarpeet ovat aina jääneet taka-alalle ja perheet muut hankinnat ja tietenkin myös laskut ovat menneet omien tarpeideni edelle. Omistan aina vain yhdet farkut, yhdet kengät jne. Niitä sitten pidän niinkauan, kunnes ne suurinpiirtein hajoavat päälleni. Niin kävi nytkin talvikenkien kanssa. Olen jopa hiukan kateellisena lukenut kavereiden shoppailupäivityksiä ja salaa mielessäni toivonut, että olisipa minullakin tai löytäisimpä minäkin kaupoista noin kivoja vaatteita ja kenkiä.

Olen vuosia ihastellut ihanan lämpöisen näköisiä Uggeja, mutten ole niitä koskaan kuitenkaan itselleni hankkinut. Aidot Uggit ovat minulle aivan liian kalliita, mutta onneksi markkinoille on viime vuosien aikana tuollut myös hyviä ja kivoja ns. halppisversioita. Loppuvuodesta talvikenkäni sanoivat siis sopimuksen kanssani irti ja kun eräänä kouluaamuna päädyin koululle sukat märkinä, päätin vihdoin ostaa itselleni uudet kengät. Talvikengät ovat aika kalliita tai ainakin minulla oli sellainen mielikuva. Niinpä päätin hankkia itselleni lämpöiset "halppisuggit", koska ne olisivat hyvät myös ulkoillessa esimerkiksi tulevassa harjoittelussani.

Niinpä lähdin sitten joulun jälkeen vähän shoppailemaan aikomuksenani ostaa itselleni ne uudet talvikengät. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Kauppojen kenkähyllyt ammottivat tyhjyyttään eikä hakemiani kenkiä löytynyt enää mistään. Ilmeisesti kukaan ei enää tähän aikaan talvea osta uusia talvikenkiä tai sitten pitää osata jo syksyllä ennakoida asia ja ostaa tarvitsemansa talvikamppeet silloin tietämättä tuleeko kunnon talvea sinä vuonna vai ei. Minä olin kuitenkin päättänyt, että juuri tuollaiset kengät haluan enkä sitten edes sovittanut muunlaisia kenkiä. Niinpä palasin kotiin tyhjin käsin. Olin melkein luovuttanut tämän kenkäasian suhteen, kunnes päädyin lukemaan Pinkit korkokengät blogin Maijun postausta Rohkeutta on olla erilainen. Huutoni oli kuultu. Tästä postauksesta löytyi apu ongelmaani. Maijun postaus oli tehty yhteistyössä Fashion at Home-myymälän kanssa. Postauksessa Maijulla on jalassaan ihan supersöpöt talvikengät. Klikkailin pikinmiten itseni Fashion at Homen verkkokauppaan ja da daaa...siellä ne olivat, minun tulevat talvikenkäni.

Minulla ei kai ole koskaan ollut tämän värisiä kenkiä, ei ainakaan aikuisena, mutta nyt on. Roosat rusetti kengät sulattivat sydämeni heti ensinäkemältä. Nämä olivat juuri sellaiset kuin mistä olin haaveillutkin. Juuri sopivan mittainen varsi, ei liian pitkä eikä liian lyhytkään ja lämmin karvavuori. Sivuilla olevat kauniit rusetit ovat sitten jo ihan extraa. Hintaa kengillä oli 39e eikä se siinä kohdassa, kun näin kengät, tuntunut yhtään pahalta. Niinpä klikkasin kengät ostoskoriin ja laitoin tilauksen menemään. Ilokseni vielä huomasin, että tilaukseen ei tullut lainkaan toimituskuluja. Positiiviset ylläykset jatkuivat vielä kenkien tultua, sillä Fashion at Homen toimitus oli todella nopea. Tilasin kengät perjantaina illan edellä ja jo seuraavana tiistaina kengät olivat minulla. Loistavaa palvelua. Ainut miinus, jos sitä nyt edes siksi voi kutsua, on se, että kengät on hiukan hankalat laittaa jalkaan ilman kenkälusikkaan. Niinkuin Maijukin omassa postauksessaan kertoi, kenkälusikalla kengät sujahtavat kuitenkin helposti jalkaan.

Kengät Fashion at Home / Farkut Zizzi / Huppari Zalondo / Tumput Cubus /

Tässä kuussa olen tehnyt harvinaisen paljon vaatehankintoja itselleni. Kenkien lisäksi olen ostanut itselleni uudet farkut, hupparin, collegemekon, t-paitoja ja alkkareita. Farkut olivat myös pakko-osto, kuten taisin viime viikolla jo kertoakin. Nuorena collegepaidat ja -hupparit olivat ihan lempparivaatteitani ja niitä oli monenlaisia. Jossain vaiheessa niiden käyttö loppui ja viime aikoina olen kuvitellut, ettei sellaisia enää edes tälläiselle pluskokoiselle löydy tai jos löytyy, niistä pitää pulittaa huokea summa rahaa. Olin kuitenkin väärässä, koska löysin kuin löysinkin itselleni kivan perushupparin Zalondon valikoimasta. Olen niin iloinen, kun voin jälleen pukeutua haluamallani rennolla tyylillä vaatteisiin, joissa viihdyn ja missä on mukava olla. Collegemekon löysin puolestaan Zizzin ale-rekistä, kuten ostamani uudet t-paidatkin.

Oletteko te käyneet alennusmyynneissä? Oletteko tehneet löytöjä? Käyttekö ylipäätään usein vaateostoksilla vai teettekö mieluummin ostoksia verkkokaupoissa?

Otin tähän postaukseen kuvat jo reilu kaksi viikkoa sitten, mutta aikaa (ja voimia) postauksen kirjoittamiseen ei vaan ole ollut. Aloitin kaksi viikkoa sitten toisen harjoitteluni ja sen jälkeen aika on kuin lentänyt siivillään. Alkujännityksestä selvittyäni olen viihtynyt hyvin harjoittelussa ja työvuorojen jälkeen aika on mennyt erinäisten koulutehtävien parissa. Olen luonteeltani sellainen, että haluan tehdä kaikki tehtävät hyvissä ajoin välttääkseni ahdistumista. Se onkin sitten se syy, miksi en ehdi työvuorojen jälkeen tekemään mitään muuta, mutta aika aikansa kutakin. Nyt eletään tälläistä vaihetta ja onnekseni myös lähipiirini hyväksyy sen.

Joulukuussa kirjoittelin teille tyhjilleen jääneestä huoneesta. Kuopuksen muutettua pois kotoa alakerrasta jäi siis yksi huone tyhjilleen. Hetken aikaa myös äidin mieli ja pää olivat aivan tyhjiä ja oli aika vaikeaa sisäistää sitä asiaa, että kaikki lapseni olivat nyt lentäneet pesästä. Päivien ja viikkojen kuluessa aloin tottua ajatukseen ja pystyin myös suomaan muutaman ajatuksen sille, mikä olisi tyhjän huoneen kohtalo. Olen aina vähän "kärsinyt" siitä, että talossamme ei ole ollut lainkaan vierashuonetta. Olin myös haaveillut omasta rauhallisesta paikasta, missä voisin tehdä juuri noita koulutehtäviäni kaikessa rauhassa ja levittää paperit, kirjat ja kansiot pöydälle eikä niitä tarvitsisi hetken päästä kerätä pois, kun aletaan esimerkiksi syömään.

Näiden ajatusten siivittämänä lähdin sitten suunnittelemaan huoneeseen uutta sisustusta. Selailin toria ja nettikirppiksiä ja mietin, millaisen sängyn tai sohvan hankkisin. Olen aina ihastellut rautasänkyjä/sohvia ja muutamia sellaisia oli ihan edullisestikin tarjolla. Jokin järjen ääni kuitenkin sanoi, että se ei toimisi kovinkan hyvin nukkumapaikkana mahdollisille yövieraille. Niinpä päätin hommata huoneeseen pienen (120cm leveän) parisängyn. Sänky löytyikin melko pian ja vieläpä tosi edulliseen hintaan. Olin muutenkin päättänyt, että sisustan huoneen jo ennestään olemassa olevilla tavaroilla ja kalusteilla tai sitten juuri käyttäen kirppisten aarteita hyväkseni. Verhot huoneessa jo olikin ja huoneessa olevan vaatehuonesyvennyksen oviaukkoon löytyi omista varastoista juuri sopivat pitsiverhot. Mattoa minulta ei huoneeseen löytynyt, mutta löysin senkin pian paikalliselta nettikirpparilta. Muita hankintoja en vielä ole huoneeseen tehnyt. Ikkunan eteen olen suunnitellut itselleni kirjoituspöytää ja tuolia kouluhommien tekemistä varten, mutta en halua hätäillä niiden kanssa. Uskon, etä nekin löytyvät aikanaan jostain käytettynä.

Pikku hiljaa huone alkaa siis saamaan uutta ilmettä ja sen uusi käyttötarkoituskin alkaa muodostua. Huoneesta tulee oma naisluolani, jonka sisustus on minunnäköiseni ja johon voin paeta, kun siltä tuntuu. Vielä en oikein ole osannut vietää siellä aikaa, koska jotenkin vain mielessäni on edelleenkin ajatus, että se on tytön huone. Lisäksi huone kaipaa vielä tauluja, valokuvia ja hyllyjä seinilleen. tekemään huoneesta viihtyisämmän. Kattolampunkin voisin myös uusia johonkin vähän romanttisempaan ♥ Ostinkin muuten yhden vanhan ikkunapokan, josta saisi esimerkiksi tehtyä kivan vitriinin kauniille tavaroille. Pitää vain puhua miehelle, jos hän vaikka ehtisi tekemään sellaisen minulle. Kunhan huone valmistuu, postailen sitten lisää, millainen naisluolastani lopulta tuli.

Onko sinulla omaa nais- tai miesluolaa tai onko sinulla sellainen suunnitteilla? Mitä sinun omassa luolassasi olisi tärkeintä? Millainen siitä tulisi?

Päivälleen viisi vuotta sitten oli minun prinsessapäiväni. Päivä, jolloin hiuksiini suihkutettiin kimalletta ja luomille laitettiin lilaa. Päivä, jolloin sain pukeutua kauniiseen, pitkään pukuun ja liihotella se päällä koko pitkän päivän myöhään yöhön. Tuona päivänä teemana oli rakkaus ja vierellä ihminen, jonka kanssa halusin elää onnellisena koko loppuelämäni.

Tänään, viisi vuotta myöhemmin, tuo sama ihminen kulkee edelleenkin rinnallani ja tiedän, että hän on tullut jäädäkseen. Hän pysyy rinnallani eikä lähde pois. Paljon mahtuu ylä- ja alamäkeä viiteenkin vuoteen, mutta sitähän se elämä juuri on. Muistan aina appeni sanat tuolta päivältä, kun hän puhui meille, juuri avioliittomme siunanneille. "Rakasta häntä eniten silloin, kun hän vähiten sitä ansaitsee". Viisaita sanoja.

Päivälleen viisi vuotta sitten kaksi vuotta kestänyt avioliittomme siunattiin ja minä sain astella pitkin kirkon käytävää alttarille sanomaan tahdon. Tuona päivänä sain viettää ihan oikeat häät, joista olin aina haaveillut. Tuo päivä oli minun, mieheni ja rakkauden päivä ♥

Kuvat: Jukka Rasimus

Kolme viikkoa työharjoittelua takana. Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti. Tänään huomasin jo miettäväni, että enää tämä ja ensi viikko ja sitten tämä on ohi enkä tiedä, koska pääsen seuraavan kerran tuonne töihin tai pääsenkö enää koskaan. Eniten jään kaipamaan tietenkin tuon asumisyksikön asukkaita, joista on tullut minulle tärkeitä ja läheisiä. Viikonloppuna sain kuitenkin pari lisäpäivää tuolla harjoittelupaikassani, kun minut pyydettiin viikonlopuksi ihan palkkatöihin. Tuntui kyllä hyvältä, kun työnantaja ja muut ohjaajat luottivat minuun niin paljon, että pyysivät minua paikkaamaan viikonlopun työntekijävajautta. Ehkä olen kuitenkin pystynyt jo jotain osaamistani näyttämään heille, vaikka jännääkin jännempi näyttöviikko on vielä edessäpäin. Totta kai olen oppinut myös paljon uuttakin asiaa. Tämä toinen harjoittelupaikka on kuitenkin aivan erilainen kuin ensimmäinen. Täällä työ on enemmänkin ohjaamista eikä niinkään hoitamista. Tässä harjoittelu/työpaikassa pitää muistaa, että me ohjaajat olemme töissä asumisyksikön asukkaiden kotona eikä toisinpäin.

Viime viikolla Minäkö keski-ikäinen blogin Tiia haastoi kanssabloggaajat esittelemään oman käsilaukkunsa sisällön. Päätin ottaa haasteen vastaan ja rohkeasti esitellä teille koko komeuden (kauheuden). Tiian postauksen kommenteissa jo kerroinkin, että olen aikamoinen laukkufriikki ja vaihdan melko usein käsilaukkua vähän niinkuin tilanteen mukaan. Näiden käsilaukun vaihtojen yhteydessä tulee sitten heiteltyä yleensä kaikki turhat kuitit ja roinat pois laukusta. Tästähän voi siis vetää johtopäätöksen, että kaikki käsilaukusta löytyvä on ehdottoman tarpeellista ja tärkeää. No, siitä varmasti voidaan olla montaa mieltä, mutta tässä kuitenkin käsilaukkuni sisältö, olkaa hyvä!

Ollessani aiemmin töissä kaupan kassalla näin päivittäin vanhempia naisihmisiä, joilla oli kauppakassin sisällä pienempi laukku tai pussukka, jonka sisältä löytyi vielä pienempi pussukka ja hyvällä tuurilla jo sen sisältä löytyi sitten rahapussi, josta kaivettiin sitten rahaa ostosten maksamiseen. Nyt ollessani itse mummo ja kai sitten myös mummoikäinen huomaan, että käsilaukustani löytyy myös pussukka, jossa on kaikenlaista tärkeää. Kuvaan kippasin tuon Marimekon pussukan surutta näytille. Huulikiiltoja, huulirasvoja, käsidesiä, tamponeja, silmälasien puhdistusliinoja ja tietenkin myös ne 1.90 maksaneet +1:sen lukulasit. Laukkuna minulla on tällä kertaa ystävältäni kympillä ostettu Guessin laukku, jonka kaikki sisällä olevat lokerot ja vetoketjutasku ovat mummotyylin mukaisesti kovassa käytössä. Vetoketjutaskusta löytyy lisää hygieniavälineitä pahan päivän varalle ja lokeroista tikkuaski, muistitikku, lisää silmälasien puhdistuspyyhkeitä, avainnippu sekä kärripoletti. Itse laukun pohjalta löytyy sitten vajaa nessupaketti, rahapussi, käsineet ja avainnauha.

Mitä sinun käsilaukustasi löytyy? Onko se pohjaton vai täysin hallitusti pakattu? Mikä on hauskin tai hulluin asia, mitä käsilaukustasi on koskaan löytynyt?

Torstaina abiturientit kulkivat pitkin kaupunkien katuja, huusivat nollaa ja heittelivät karamellejä ohikulkijoille. Tämän jälkeen lukion kakkosista tuli koulun vanhimpia ja oli tanssien aika. Monissa blogeissa on viikonlopun aikana ollut paljon kuvia ja postauksia upeista mekoista ja kauniista kampauksista. Moni lukiolaistyttö vietti yhden elämänsä prinsessapäivistä. Minun kuopukseni on nyt myös yksi lukionsa vanhimmista. Me emme kuitenkaan viettäneet viikolla prinsessapäivää emmekä käyneet katsomassa tansseja.

Viime vuosien aikana lukiolaistyttojen päällä on nähty entistä kauniimpia ja upeampia pukuja. Moni käy myös ennen tanssiaisia kampaajalla teettämässä upean kampauksen ja jopa meikin. Lisäksi on hankittava kunnon kengät, pikkulaukku, pukuun sopiva ulkotakki, korut ja muut asusteet. Lista on pitkä ja loputon. Ihan pikkurahalla ei näitä juhlia kustanneta. Muistan kuinka omana koulu- ja lukioaikanani wanhat pukeutuivat oikeasti vanhoihin pukuihin. Silloin kaiveltiin omat ja naapurin vintit ja etsittiin päälle mummojen kirkkokoltut ja vaarien pussihousut. Hiukset kiedottiin ihan itse nutturalle ja päähän laitettiin lieri- tai pillerihattu, jos sellainen sattui vain jonkun kätköistä löytymään. Jalassa oli vanhat nahkakengät ja puvun päällä mummon vanha turkki. Kaikki tarvittava löytyi omasta takaa eikä rahaa tarvinut laittaa kiinni sen enempää pukuun kuin kampaukseenkaan toisin kuin tänä päivänä. Milloin tanssiaiset ovat muuttaneet muotoaan? Voidaanko siis puhua jopa vanhojen tanssien kaupallistumisesta?

Tiedän, että monissa perheissä vanhojen tanssit tuovat paineita varsinkin tyttöjen kohdalla, kun pitäisi osallistua, mutta ei ole varaa kustantaa tätä vuosi vuodelta hullummaksi mennyttä touhua. Monessa perheessä on varmasti pyyhitty hikikarpaloita otsalta ja pyyhitty jopa kyyneliä silmäkulmasta, kun on mietitty, miten kaikki saadaan järjestettyä, jotta se oma lapsi saisi viettää juuri sellaisen päivän kuin haluaa. Meillä kuopukseni teki päätöksen, ettei hän osallistu lainkaan tanssiaisiin. En tiedä tyttäreni perimmäistä syytä, miksi hän ei halunnut osallistua, mutta me muut kunnioitimme hänen päätöstään. Luulenpa vain, että hän tunsi, ettei nämä tanssiaiset vaan olleet hänen juttunsa.

Tytön kertoessa päätöksestään meille, päätin, että jotenkin kuitenkin haluan juhlistaa tytön hyvin sujunutta lukiotaivalta. Niinpä sitten vain sanoin hänelle, että järjestän jotakin kivaa tuolle päivälle. Tarkemmin en asiaa hänelle avannut, vaan suunnittelin ja järjestin pienen yllätyksen tytölle. Keräsin nimittäin lähipiiristä porukan, varasin uudistuneesta Frans&Rosesta pöydän ja pyysin muita menemään ravintolaan ennen meitä. Tytölle vain ilmoitin, että tulemme hakemaan hänet ja menemme sitten yhdessä "jonnekin". Tyttöä kai hiukan jännitti, mitä äiti oli taas keksinyt, mutta saapuessamme Frans&Rose Kouvolaan jännitys laukesi, kun pöydässä odotti joukko rakkaita. Itkuhan tytöltä pääsi heidät nähdessään ♥

Yllätys onnistui täydellisesti ja vietimme yhdessä mukavan illan hyvän ruoan ja seuran äärellä. Vanhin tyttäristäni oli juuri reissussa Espanjassa ystäväperheen luona, mutta oli yhteydessä meihin somen välityksellä ja hengessä mukana. Pienetkin jaksoivat hyvin ja osasivat käyttäytyä ihan mallikkaasti. Kuvassa näkyvä pieni mies onkin kuopuksen kummipoika, joten oli tosi kiva, että hekin pääsivät paikalle juhlistamaan tytön vanhojen päivää.

Löytyykö muita, joiden lapset eivät osallistuneet vanhojen tansseihin? Mitä mielttä sinä olet nykyisistä vanhojen tansseista? Onko sinulla kenties vinkkejä tuleville vanhoille, miten tanssiaisista selviäisi vähän edullisemmin?

Niin on taas uusi viikko pärähtänyt käyntiin ja samalla täällä Kaakonkulmalla myös hiihtoloma. Itsekin saan pitkän tauon jälkeen vähän lomailla, vaikkei omat lapset enää asukaan kotona. Sain viikonloppuna toiseen harjoitteluun kuuluvan näytön päätökseen ja nyt voi sitten hyvillä mielin nauttia hiihtolomasta. Perjantaina saimme lapsenlapset pitkästä aikaa tänne mummolaan viikonlopun viettoon. Mikä voisikaan olla parempi tapa aloittaa hiihtolomaa?!

Kylläpä olikin jo ikävä taas noita pikkuisia, kun ei mummo ollut opiskelujen vuoksi pystynyt ottamaan noita pikkuisia tänne mummolaan vielä kertaakaan aiemmin tänä vuonna. Ikävä oli tainnut olla noilla mummon muruillakin, koska malttoivat katsella perjantai-iltana mummon kainalossa telkusta Risto Räppääjä elokuvaa ihan leffan alusta loppuun asti. Toinen toisessa ja toinen toisessa kainalossa katseltiin Riston seikkailuja ennen yöunille menoa. Lauantaina sitten lapsenlepset saivat viettää aamupäivän ukin kanssa, kun itse olin tuolla harjoittelupaikassa päättämässä jo mainitsemaani näyttöviikkoa. Tärkeä homma tuokin niin ukille kuin lapsillekin.

Monenlaista puuhaa mahtui taas viikonloppuun eikä ikävän hellitettyä vauhtiakaan puuttunut tästä viikonlopusta. Kylmä sää hiukan rajoitti ulkoiluja, mutta onneksi sisältäkin löytyy paljon mukavaa puuhastelua lasten kanssa. Minusta oli mukava myös huomata, kuinka lapset osasivat jo leikkiä keskenäänkin. Kotileikki oli nyt suosituin yhdessä leikittävä leikki. Hymyssä suin sai kuunnella noiden pienten leikkiä ja varsinkin jutustelua leikin lomassa. Samalla tuli todistetuksi se tosiasia, kunka tarkkaan lapset meidän aikuisten puheita kuuntelevat ja painavat mieleen meidän aikuisten puheet. Lasten suusta kuultuina nuo lauseet kuullostivat niin hauskoilta. Lasten toiveena ruokalistalla oli spaghettia ja tämä toive sitten toteutettiin ukin toimesta lauantaina. Onneksi ukki teki ruokaa niin suuren annoksen, että saimme lasten kanssa syödä sitä vielä sunnuntain lounallakin. Spaghetti kun maistuu hyvin myös meille aikuisille.

Tänään lapset jatkavat lomailua oman perheensä kanssa lumisen Rukan maisemissa. Olen niin iloinen lasten puolesta, että heillä on mahdollisuus viettää hiihtolomaansa noissa lumoavan kauniissa ja lumisissa maisemissa. Itse vietän lomaa kotosalla, mutta hekstisen arjen vuoksi osaan nauttia siitä. Ohjelmassa on mm. läheisten ihmisten tapaamista ja liikuntaa eri muodoissa, mutta niistä lisää myöhemmin tällä viikolla.

Oletko sinä tämän viikon lomalla vai joko hiihtolomasi on ohi? Miten aiot lomasi viettää tai mitä tuli lomalla tehtyä, jos loma on jo ohi?

Tapasin eilen pitkästä aikaa erästä ystävääni. Yleensä treffaamme kahvitellen jomman kumman luona, mutta tällä kertaa teimme yhdessä jotakin aivan muuta. Tapasimme nimittäin uimahallin parkkiksella. Kun ajattelen tarkemmin, vesi on minulle aika tärkeä elementti. En ole hyvä uimari, mutta osaan kyllä uida ja olen myös joskus harrastanut vesijuoksua. Pidän tosi paljon vedessä olemisesta ja kesän kohokohta on ehdottomasti se, jos pääsen johonkin rantasaunalle uimaan ja saunomaan tai vain istumaan laiturille ja katselemaan järvelle.

Eilen menimme siis ystäväni kanssa ensin uimahalliin. Alkurituaalien jälkeen löimme pipot päähän, sujautimme tossut jalkaan, nappasimme vesipullot mukaan ja lähdimme laskeutumaan jäisiä rappusia pitkin alas rantaan. Astuessani ovesta ulos, tuuli pölläytti hennon lumisuihkun päälleni ja ajattelin, että mihin ihmeeseen olin taas lupautunut. Ulkona oli -13 astetta pakkasta ja tuuli oli aika kovaa. Tuuli lisää pakkasen purevuutta, mutta suomalaisella sisulla lähdin laskeutumaan rappuja alas ystäväni perässä. Ensin menimme rantasaunan lauteille lämmittelemään yhdessä muutaman muun pipopään kanssa. Kunnon lämmittelyn jälkeen karu totuus oli edessäni todempana kuin koskaan. Olin siis lupautunut menemään avantoon. Koskaan aiemmin en ole avannossa käynyt, mutta olin kuullut puhuttavan siitä, kuinka ihana kokemus se on.

Tuntiessani jäätävän kylmän veden jaloissani, en voinut olla samaa mieltä. Hetken päästä totesin, että eihän se laskeutuminen veteen ollutkaan vielä mitään. Avannosta ylösnoustessa kylmyys iski täysillä päälle. Portaiden kaiteet olivat jäiset enkä tiennyt voinko ottaa niistä kiinni. Päästyäni kuitenkin raput ylös, tuntui kuin vesi olisi jäätynyt ohueksi jääkerrokseksi jalkojeni iholle. Jännä tunne. Tämän lisäksi säärissäni tuntui sanoinkuvaamattoman kova kipu. Tuota kipua kesti muutaman minuutin, jonka jälkeen olo alkoi parantumaan. Heti avannosta nousun jälkeen ei voi mennä suoraan kuumaan saunaan, vaan hetki pitää istua terassin penkillä tasaamassa lämpöä. Muutaman minuutin jälkeen kaikki kylmyys oli tosiaan poissa ja olo oli hyvä. Kaiken kaikkiaan kävimme viisi kertaa avannossa. Pikku hiljaa, kerta toisensa jälkeen kipu jaloissa hellitti, mutta vielä viimeiselläkin kerralla se iski valtavana nilkkoihini. Siinä penkillä istuessani ja mutistessani ihmisen hullutta kiusata itseään tällä tavoin, juttelin samalla yhden avantokonkarin kanssa. "Kyllä sinä totut tähän 10 vuoden päästä", hän sanoi. Kiva, miten lohduttavaa. Sitten kun olen eläkkeellä, voin kivutta käydä avannossa ja nauttia tästä.

Yhteenvetona tämän ensimmäisen kerran jälkeen voin sanoa, että avantouinti oli jäätävän ihana kokemus. Kaikesta kivusta ja kylmyydestä huolimatta minä tykkäsin ja aion mennä uudestaan vielä tänä talvena. Ensimmäisen avantokokemuksen jälkeen ymmärrän, miksi ihmiset jää tähän koukkuun. Olo avantouinnin jälkeen oli ihanan raukea. Onneksi illalla ei enää tarvinut tehdä mitään pakollista, vaan pystyin vain nauttimaan olostani sohvan nurkassa viltin alla siemaillen kuuma teetä. Avantouinnin kerrotaan olevan hyväksi nivelille. Lisäksi se kiihdyttää aineenvaihduntaa (huomasin) ja verenkiertoa.

Löytyykö täältä muita avantouimareita? Onko sinulla kokemusta tästä jäätävästä ihanuudesta? Mitä pidit? Onko avantouinti sun juttu vai sanotko sille ehdottomasti ei?

Hiihtolomaviikko on edennyt jo viikonloppuun ja monenlaista on ehtinyt tapahtua viikon aikana. Viikko alkoi jäätävän ihanalla avantouinnilla ystävän kanssa, josta kerroinkin jo edellisessä postauksessa. Ihan huikea kokemus ja olen niin iloinen siitä, että rohkenin lähteä kokeilemaan, miltä se oikasti tuntuu. Nyt jo odotan innolla, koska pääsen seuravan kerran pulahtamaan tuonne jäätävän kylmään veteen. Viikko jatkui niin, että tein toisen ystäväni innoittamana ja tsemppaamana paluun kuntosalille ihan liian pitkän (en edes kehtaa sanoa, kuinka pitkän) tauon jälkeen. Vaikka sali oli eri kuin, missä olen tähän asti käynyt, tuntui paluu laitteiden ja treenaamisen pariin ihan siltä kuin olisi kotiin mennyt. Mitään muskeleiden kasvatus treenejä ei ole tarkoitus tehdä, vaan hakea sitä hyvääolo itselle ja jos siinä samalla kroppa vähän kiinteytyisi niin se olisi vain pelkkää plussaa. Tähän kohtan on ihan pakko kyllä mainita, että kyllä ystävissä on voimaa ja on ihanaa omistaa niitä. Heidän avullaan sitä saa itsensä liikkeelle ja kokemaan ihan mahtavia juttuja. Se on nyt tullu taas kerran todistettua.

Alkuviikosta kävin myös äidin luona päiväkahveilla. Matkassa oli mukana kaksi nuorimmaista tytärtäni ja tapasimpa siellä myös velipoikani, joka asuu siinä äidin naapurissa. Meillä on aina niin mukavat kahvitelutuokiot tuolla äidin luona, kun melkein poikkeuksetta paikalla on useampi läheinen. Meillä, kun suku ei ole kovinkaan suuri, niin nämä hetket ovat meille aina tosi tärkeitä.

Hiihtoloman säät ovat jatkuneet täällä Kaakonkulmalla kirpeinä ja poikkeuksetta lämpömittari on aamuisin näyttänyt reippaasti yli 20 pakkasastetta. Meillä taloa lämmitetään pääasiallisesti sähkön lisäksi puilla, joten pystyuuneissa onkin sitten poltettu puita ihan korikaupalla. Onneksi olemme jo maaliskuussa ja päivisin paistanut aurinko on lämmittänyt ilman niin, että pakkanen on lauhtunut reippaasti aamupäivän aikana. Ulkona on ollut tosi kaunista ja kevätfiilis on alkanut pikkuhiljaa vallata minunkin mieltäni. Tosin en tykkää yhtään, kun kirkas kevätaurinko paljastaa kaikki pölyt ja kurat ikkunoissa. Pitäisi tehdä oikein kunnon kevätsiivous ja hiukan vaihdella somisteitakin keväisemmiksi. Talviset sisustusjutut saisivat nyt väistyä ja sukeltaa johonkin laatikon syövereihin odottamaan jo seuraavaa talvea.

Pikkasen jo keittiössä rymsteerasin noita tasoja, kun näin Marikan Kolmen tähden koti-blogissa kivan idean rippustaa tuon RM:n kerroskorin seinälle. Niin minulla kuin Marikallakin tuossa seinällä on kiinnitettynä tuollainen Ikean tanko, jossa on noita koukkuja. Siihen vaan sitten kori roikkumaan koukkuihin ja onhan kiva. Systeemi vaikuttaa ihan tukevalta, joten ei tarvitse edes pelätä, että se putoaisi sieltä pois ja siinä olevat tavarat menisivät rikki. Olen tässä vähän jo aiemmin vähentänyt kaikenlaisten koristeiden määrää keittiössä, mutta jotkut asiat kuitenkin ovat ja pysyvät, kuten nämä RM:n rottingit. Pitkään tuossa tangossa olikin ollut jo samat jutut, joten ehkä olikin korkea aika vähän uudistaa tuotakin nurkkaa.

Nyt loppuviikosta olenkin ollut töissä ja sama moodie jatkuu koko viikonlopun. Tänään ja huomenna olen menossa keikkatöihin minulle ennestään vieraisiin paikkoihin, mutta uskon, että pärjään siellä ihan hyvin, vaikka uusi paikka aina vähän jännittääkin. Ja kun paikat tulevat tutuiksi on seuraavalle keikalle taas jo paljon helpompi mennä. Tälläinen viikko siis täällä. Miten teidän viikkonne on mennyt? Mukavaa talvista viikonloppua kaikille ♥

Olen tunnetusti ollut koko ikäni niinsanottu jojo laihduttaja. Monenlaiset dietit ja kaalisoppakuurit ovat tulleet vuosin varrella tutuiksi. Olen siis lähestulkoon aina kamppaillut ylipainon ja vääristyneen minäkuvan kanssa. Nuorempana liikunta oli luontevasti osa elämääni, koska pelasin pesäpalloa ja muutenkin tuli liikuttua enemmän jo pelkän koululiikunnan vuoksi kuin nykypäivänä. Ruuhkavuosina liikunta jäi kokonaan pois elämästä ja tilalle tuli ns. hyötyliikunta. Minä en voi sanoa, että raskaudet olisivat lihottaneet minua. Nämä nykyiset kilot ovat tulleet iän myötä, kun olen laittanut muiden edun omani edelle ja unohtanut hoitaa myös itseäni.

Aikuisiällä olen useamman kerran yrittäny saada uudelleen liikunnan osaksi elämääni. Jonkin aikaa olen säntillisesti noudattanut saamiani ohjeita, mutta viimeistään parin kuukauden (usein jo aiemminkin) into ja voimat ovat loppuneet ja liikunta on jäänyt. Tuo orjallinen liikuntaohjelman noudattaminen onkin kenties ollut se syy, miksi näin on käynyt. Kävin tiistai-iltana Lahdessa Salon Luxissa hieroja-opiskelija tyttäreni ja hänen työharjoittelu ohjaajansa luona ja heidän kanssaan juttelimme juuri tästä. Moni noudattaa liian orjallisesti saamiaan liikuntaohjeita ja usein myös vasten omaa tahtoaan. Tälläinen tyyli ei toimi pitkään, koska ihminen ei vaan jaksa sitä, vaan väsyy ja into liikkumiseen loppuu, koska ei vaan enää yksinkertaisesti ole voimia harrastaa liikuntaa.

En tiedä onko iän tuomaa viisautta vai hoitajaopintojen ansiota, mutta viime aikoina oma hyvinvointi on alkanut kiinnostaa minua entistä enemmän. Hyvänolon tunne ja hyvä terveys ovat nousseet arvoasteikossani todella korkealle. Tämän hyvänolon tunteen kautta olen pikku hiljaa alkanut jälleen liikkua. Onhan se totta, että paremmalla peruskunnolla tulen ilmanmuuta jaksamaan paremmin tulevassa ammatissani. Lasten lennettyä pesästä on ollut aikaa miettiä asioita ja keskittyä myös itseensä. Mutta muutokset eivät tapahdu hetkessä ja kuten tyttäreni ohjaaja sanoi, elämäntapamuutosprosessille on annettava aikaa. Tämä on malttamattomalle luonteelleni vaikeaa, mutta tällä kertaa olen yrittänyt malttaa. En ole lähtenyt rynnimään kuntosalille kolmea neljää kertaa viikossa enkä ole jättänyt ruokavaliostani kertaheitolla pois kaikkea kiellettyä ja epäterveellistä. Olen päättänyt edetä pienin askelin, koska nyt tiedän, että se on ainut tapa päästä voittajana maaliin.

Esikoistyttäreni on siis opiskellut viime syksystä lähtien Pajulahden Urheiluopistolla urheiluhierojaksi. Opintoja on vielä muutama kuukausi jäljellä, mutta jo nyt hän hieroo asiakkaita opiskelijahinnoilla Lahdessa Rautatienkatu 16:ssa Salon Luxin tiloissa. En ole aiemmin ymmärtänyt, kuinka tärkeä merkitys hieronnalla on ihmiselle ja miten suuria muutoksia sillä voidaan tehdä ihmisen hyvinvointiin. Tiistai-illan liikkuvuustestien ja lihastasapainokartoituksen avulla omalla kohdallani selvisi, että minun alaselän kipuiluni mitä ilmeisemmin johtuvatkin vain jumittuneista, kireistä ja hierontaa kaipaavista lihaksista. Lääkkeenä tähän vaivaan on liikuntaa ja hierontaa. Jos asut Lahdessa tai sen lähiympäristössä ja lihaksesi kaipaavat hierontaa, tekstissä olevasta linkistä pääset varaamaan oman aikasi tyttäreni hierottavaksi. Täytyy käydä itsekin tsekkamassa vapaat ajat ja varata itsellekin taas aika. Salon Luxin tiloissa toimii myös kampaaja/ekokampaaja sekä kauneushoitola. Muista palveluista voit lukea lisää täältä.

Käytkö sinä säännöllisesti hierojalla? Onko liikunta osa sinun elämääsi? Mitä hyvinvointi sinulle merkitsee?

Kun nainen saa päähänsä jotakin, niin silloin alkaa kyllä tapahtumaan eikä asiaa yksinkertaisesti vaan voi sivuuttaa tai jättää huomioimatta. Torstai aamuna sain nimittäin loistavan ajatuksen, että voisin maalata eteisen harmaat panelit valkoiseksi. Kun sain mieheltäkin siunauksen asialle, päätin alkaa heti lauantaina tosi toimiin. Siitä mies oli hiukan yllättynyt ja sanoi: "Ai niin pian?!" No, mitä sitä maaleja turhaan säilöö purkissa, kun ne voi sutia seinällekin.

Ei meillä aina näiden kodinmuutostöiden totteutuksen kanssa ole ollut näin helppoa, mutta mies taitaa alkaa pikku hiljaa nyt uskomaan, että en hellitä ennekuin saavutan mieluisan lopputuloksen. Tuumasi itsekin lauantai-iltana tehdessäni viimeisiä maalauksia, että "Helpommalla oltaisiin päästy, kun oltaisiin suoraan vedetty aikanaan nämä valkoiseksi". Niinpä, mutta kun silloin se mies ei vielä ollut siihen valmis!

Koko lauantaipäivä tuohon meni, mutta nyt se on valmis. Eteisen seinien alaosassa olevat panelit olivat siis aiemmin harmaat ja ne maalasin valkoiseksi. Tummemman värin saaminen täysin piiloon vaati kolme kerrosta maalia. Tuo vessa/kylpyhuoneen ja kuistin ovi olivat myös aiemmin kaksiväriset, joten nekin täytyi maalata ennenkuin sain sielulleni rauhan. Pitkä päivä tuli, mutta nyt on kyllä hyvä mieli. Eteisestä tuli heti paljon valoisampi ja isomman tuntuinen. Kustannuksia tähän pieneen pintaremonttiin ei tullut, koska maalit oli jo entuudestaan kotona. Samalla maalilla on siis maalattu meidän olohuoneen katto. Katon maalausprojektista voit lukea tästä.

Mutta niinhän siinä aina melkein poikkeuksetta käy, että kun jotain tekee niin siitä alkaa sellainen lumipalloefekti. Nyt täytyisi saada eteiseen uusi pikku lipasto ison peilin eteen ja valkoinen verho portaiden alapuolella olevan tilan suuaukolle. Matot ovat muutenkin olleet jo hankintalistalla, joten niitä ei voi lisätä tuohon listaan, hih... Eli nyt vaan sitten sisustelemaan ja etsimään uutta lipastoa. Vanha pesukomuutti olisi paras ja mieluisin vaihtoehto, mutta sellaisen hankkiminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä enkä tiedä onko minulla juuri nyt sitä.

Oletko sinä kokenut koskaan lumipalloefektiä? Onko kevät saanut sinut innostumaan kodin laittamisesta ja remontoinnista?

*maali saatu blogin kautta*

Tänään on kevätpäiväntasaus. Kun juuri nyt katsoo ikkunasta ulos, tätä on vaikea uskoa. Lunta tulee taivaan täydeltä ja sää on kuin keskitalvella. Tästä huolimatta minun katseeni ja ajatukseni ovat jo tulevassa keväässä ja kesässä. En anna yhden maaliskuisen lumimyräkän lannistaa minua. Kyllä se kevät sieltä tulee, ihan kohta!

Sain eilen todella mieluisan paketin, joka suorastaan tulvii kevättä ja kesää. Sain nimittäin Docendolta arvostelukappaleen Ilona Pietiläisen uuden uutukaisesta kirjasta Sekaisin kesästä. Kirjan takakannessa kuvaillaan kirjaa seuraavin sanoin: "On aika täyttää auton perä kesäkukilla, istuttaa pelargoniat ruukkuihin, ja kohta kerätä juhannusruusut maljakoihin. Syödään kotiterassilla, tehdään yöretki kasvihuoneeseen ja jatketaan kodin sisustusta puutarhaan. Mukaan napataan kirjan sivuilta idea tai kaksikin - tai villiinnytään niistä jokaisesta!

Tämä kirja on seikkailu, sellainen matka, joka ei unohdu. Sieltä löytyvät ihanimmat kesäkodit, maalaisjuhlat, kesäiset matkakohteet sekä maistuvien herkkujen reseptit. Kirjoittaessaan tätä kirjaa Ilona on nipistänyt itsensä hereille - uskomatonta, miten sekaisin kesästä voikaan mennä!" Juuri tätä tuo kirja on.

Kirja pursuaa toinen toistaan kauniimpia kuvia ihanista kesäisistä jutuista; maisemista, sisustuksista, terasseista ja kesän herkuista. Kirjan kuvia katsellessa kevään ja kesän kaipuu vain kasvaa sisälläni. Terassikahvit, grilli-illat, puutarhahommat ja leikkimökkileikit lastenlasten kanssa. Pian ne kaikki ovat taas mahdollisia ♥

Mutta vielä pitää malttaa odottaa, vielä hetki. Onneksi voin uppoutua nojatuoliini ja heittäytyä tämän ihanan kirjan vietäväksi. Sulkea silmät ja kuvitella itseni istumassa aurinkoisella terassilla tai pellon laidalla poimimassa kukkia luonnonkukkakaupasta.

Nyt sinullakin on mahdollisuus päästä herkuttelemaan tätä kirjaa. Sain nimittäin arvostelukappaleeni lisäksi yhden uunituoreen kirjan arvottavaksi täällä blogissa teidän lukijoiden kesken.

Tässä säännöt arvontaan: jos liityt lukijakseni tai olet jo lukijani Bloggerissa, saat yhden arvan. Jos tykkäät Arjen Helmistä facebookissa, saat yhden arvan. Seuraamalla Arjen Helmiä Instagramissa saat yhden arvan. Jätä kommentti tämän postauksen lopussaa olevaaan kommenttilaattikkoon. Kerro kommentissasi, mitä sinä odotat eniten tulevalta kesältä sekä monellako arvalla olet mukana arvonnassa. Arvonta alkaa nyt ja kestää ensi tiistaihin 27.03.2018 klo.18.00 asti. Onnea kaikille ♥

* Kirjat saatu blogin kautta*

Missäpä sitä ihminen tapaa enemmän sukulaisiaan kuin hautajaisissa. Itselläni on todella pieni suku, mutta sitäkin läheisempi ja tiiviimpi. Miehelläni on juuri päinvastoin; valtava suku ja pelkkiä serkkujakin on jo monta kymmentä. Eilen minulla oli mahdollisuus tavata tuota mieheni laajaa sukua, kun mieheni isotäti saatettiin viimeiselle matkalleen. Pieni kappeli, jossa isotäti siunattiin, oli ääriään myöden täynnä. Kappeli oli kaunis ja jotenkin tosi kotoisa juurikin tuon kokonsa vuoksi. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli tosi hyvä valinta suorittaa siunaaminen juuri tuossa kappelissa. Saattoväki saatii vieläkin tiiviimmin yhteen, lähelle toisiaan.

Minulle oli suuri kunnia saada olla mukana tässä tilaisuudessa. Katselin tuota väkijoukkoa hiukan kadehtien. He olivat kuin yhtä perhettä; niin lähellä toisiaan, vaikka jotkut heistä tapasivatkin eilen vuosien tauon jälkeen. Suuri suku on voimavara, jonka voimaa kannattaa vaalia ja kuten eräs mieheni serkuista sanoi puheessaan; "Käykää niiden ihmisten luona silloin, kun he vielä elävät". Miten viisaasti sanottu. Kuinka moni onkaan joskus kuullut ihmisten harmittelevan sitä, että kun ei käynyt katsomassa esimerkiksi suvun vanhusta vielä hänen eläessään. Tämä päteee ihan keneen tahansa, sillä koskaan emme voi tietää, milloin on liian myöhäistä.

Itse harmittelen usein sitä, etten ehdi käydä rakkaan äitini luona riittävän usein; niin usein kuin haluaisin. Oma elämä on tällä hetkellä hektistä, vaikka lapset ovatkin jo kaikki maailmalla. Onko opiskelujen aiheuttama kiire elämässä kuitenkin vain tekosyy? Ehkäpä menen nyt hiukan itseeni, mietin asiaa ja otan jatkossa useammin aikaa tavatakseni äitiäni ja viettääkseni enemmän aikaa hänen kanssaan.

Juhlapukeutuminen on aina tälläiselle farkku- ja trikoopöksytyypille haasteellista. Tällä kertaa kolttu löytyi onneksi kaapista eikä se edes ollut siellä kutistunut, kuten monille vaatteilleni yleensä tapaa käydä. Tosin en ole kovinkaan tottunut pitämään tuon mallisia melko vartalonmyötäisiä mekkoja niiden paljastavuuden vuoksi. Minä kun en vielä oikein ole ymmärtänyt sitä, etten suurilla paidoilla tai jakuilla pysty peittämään muotojani tai suurta kokoani. Päinvastoin. Tämä mekko paljasti hyvinkin selkeästi vuoren kokoisen takamukseni, mutta nyt en antanut sen häiritä. Enhän onnekseni nähnyt sitä itse.

Mies nappasi ennen lähtöä minusta pari asukuvaa. Poseeraaminen kameran edessä ei sitten olekaan minulle ihan helppoa. Joissain kuvissa seisoin kuin mottimies ja joissain ilmeeni oli kuin puusta pudonneella. Ihailen suuresti teitä kaikkia bloggareita, jotka osaatte olla niin luonnollisesti kuvissanne. Miten ihmeessä te sen teette? Parhaat vinkit onnistuneisiin asukuviin saa nyt jakaa tämän postauksen kommenttilootaan, kiitos ♥

Olettehan huomanneet Sekaisin kesästä-kirja arvonnan? Vielä on muutama päivä aikaa osallistua, joten käy jättämässä kommenttisi arvontapostaukseen, jos et ole sitä vielä tehnyt. Postaukseen pääset TÄSTÄ. Onnellinen voittaja arvotaan jo ensi viikolla.

Me olemme jo useamman vuoden ajan treffanneet pienen, paikallisen blogiporukan kesken muutamia kertoja vuodessa. Alussa hiukan tiiviimmin, mutta viimeisen vuoden aikana vähän harvemmin. En tiedä voisiko tässäkin kohdassa puhua jostain blogiväsymyksestä vai olemmeko kaikki vaan niin kiireisiä, ettemme vaan yksinkertaisesti ehdi tavata. Pienestä porukastamme puolet opiskelee perhe-elämän ja ruuhkavuosien tiimellyksessä ja toisia pitää kiireisenä työt tai elämä ja sen kuviot yleensä. Ymmärrän hyvin, että kaikille sopivaa yhteistä aikaa ei aina ole helppo löytää. Aina yritämme kuitenkin sopia treffit niin, että mahdollisimman moni pääsisi paikalle. Niin nytkin.

Tällä kertaa kokoonnuimme Kotoisaa arkea-blogin Helin kotiin treffeille. Heli asuu perheensä kanssa kotoisassa rintamamiestalossa peltojen keskellä. Heidän kotinsa on remontoitu kauniiksi ja viihtyisäksi vuosien saatossa. Ihailen suuresti tuossa kodissa selkeyttä ja sitä, että kaikki ylimääräinen on karsittu pois. Jokainen tavara ja huonekalu on tarkoin harkittu ja niille on oma paikkansa. Voi kun itsekin joskus pääsisi tuohon, että saisi kotoa kaiken ylimääräisen pois. Se taitaa kuitenkin olla vain haave, koska jokin minun mielestäni ylimääräinen tavara voi olla miehelle tärkeä eikä sitä sen vuoksi voi hävittää. No, kunhan saisi edes jokaiselle tavaralle oman paikkansa niin sekin olisi jo paljon.

Meillä on aina näillä treffeillä ollut tapana, että jokainen tuo vähän tarjottavia, joko itsetehtyjä tai kaupan hyllystä, tullessaan kahvi-/teepöytään. Sen vuoksi poikkeuksetta joka kerta pöydät ovat suorastaan notkuneet niin suolaisista kuin makeistakin herkuista. Itse vein tällä kertaa valmista eli koukkasin kaupasta hamppusnäcksejä. Olen aivan ihastunut näihin siemennäkkärin kaltaisiin pikkunaposteltaviin ja mikä parasta ne sopivat myös vegaaneille ja gluteenitonta ruokavaliota noudattaville blogiystävilleni. Itselle tuo vegaaninen leipominen on vielä vähän vierasta, mutta enköhän minäkin sen opi, kun vaan rohkenen joku kerta yrittää.

Herkullisten tarjottavien ja höyryävän teekupposen äärellä vaihdoimme kuulumisia ja nautimme tarjoiluista. Tällä kertaa jokainen pääsikin vuorollaan kertomaan kuulumisiaan, joka olikin minusta oikein hyvä juttu. Naisporukassa usein jutut lähtevät lentämään sellaisella vauhdilla, että joku saattaa sitten jäädä ns. sivustaseuraajaksi, kun ei saa ääntään kuuluville. Muutenkin oli tosi kivaa kuulla kaikkien kuulumisia, kun edellisestä tapaamisestamme oli jo useampi kuukausi eikä silloin kaikki nyt paikalla olevat olleet paikalla. Joidenkin kanssa treffasimme siis aivan liian pitkän tauon jälkeen.

Viiden jälkeen kun tulimme Helille oli vielä valoisaa, mutta pikku hiljaa kuin huomaamatta, ilta hämärtyi. Aika vierähti tosi nopsaan siinä keittiön pöydän ympärillä jutellen ja kuulumisia vaihdellen. Varmasti meillä olisi riittänyt jutelttavaa vielä pitkäksi aikaa, mutta kello (ja väsymys) pakottivat jo lähtemään kotiin. Onneksi juttuja voi taas jatkaa seuraavilla treffeillä. Tällä kertaa mukana olivat Helin lisäksi Marika Palanutta Siirappia ja Pumpernikkeliä-blogista, Katja Sydämellä tehtyä-blogista ja Laura Raparperia alla-blogista. Kiitos kaikille seurasta ja Helille tietenkin suuret kiitokset kutsusta!

Kaupallinen yhteistyö: Nivea

Syksyisin ja talvisin kuiva sisäilma ja kesäaikaan aurinko voivat kuivattaa ihoa. Kuiva iho on siis ongelma vuoden ympäri ja samalla myös hyvin yleinen ongelma. Kuivan ihon syyt voivat olla moninaiset ja se voidaan kokea hyvin eri tavoin. Joillakin iho tuntuu vain kuivalta ja kenties hieman kireältä ja kutiavalta, kun toisilla se aiheuttaa ikävää kutinaa ja halkeilua.

Sain jokin aika sitten testiin Nivean uuden Nivea Care-voiteen. Hennon tuoksun omaava voide täydentää Nivean klassikkotuotteiden sarjaa. Nivea Care on aivan uudenlainen voide. Se sisältää pieniä hydrovahahiukkasia, jotka sulavat välittömästi kun voide pääsee kosketuksiin ihon kanssa. Tämän vuoksi voide imeytyy erittäin nopeasti kosteuttaen ihoa tehokkaasti ja pitkäkestoisesti. Hydrovaha ei myöskään jätä iholle rasvaista tunnetta ja sopii siten kiireiseenkin elämäntyyliin. Nivea Care on yleisvoide kaikille ihotyypeille ja juuri meidän naisten tarpeisiin suunniteltu. Se soveltuu käytetäväksi päivittäin niin vartalon kuin kasvojenkin iholle.

Heti ensimmäisestä käyttökerrasta alkaen olen ollut aivan myyty. Ensimmäinen asia mihin kiinnitin huomiota oli se, että voide todellakin imeytyy nopesti ihoon eikä jätä ihon pintaa rasvaiseksi. Tämä ominaisuus on minulle tärkeä, koska olen liikkuvaa sorttia enkä pysy pitkiä aikoja paikoillani. Olen myös aiemmin ollut huono rasvaamaan ihoani ja yksi syy siihen on juuri ollut se, etten jaksa odotella pitkään rasvan imeytymistä ja kuivumista. Toinen minulle tärkeä ominaisuus tässä voiteessa on sen monikäyttöisyys. Nivea Care-voiteella voin rasvata niin jalkapohjani kuin kasvonikin; vaikkapa koko vartaloni yhdellä ja samalla voiteella.

Ihon kosteustasapainon muuttuessa kuiva iho vaatii entistä parempaa huolenpitoa. Nivea Caren hydrovaha-teknologia tarjoaa iholle huippunopeasti imeytyvää hellää huolenpitoa yhdestä purkista. Kiireisen arjen keskellä monikäyttöinen luottotuote on kullanarvoinen. Voide on helppo ottaa mukaan niin salille kuin reissuunkin ja kotona voide kannattaa pitää aina kädenulottuvilla; esimerkiksi yöpöydän laatikossa. Suosittelen lämpimästi kaikkia testaamaan tätä tuotetta. Kuuden euron suositushinta tästä 200g:n voidepurkista on todella vähän ja varmasti jokaisen sentin arvoinen.

Kiitos Nivealle saamastani voiteesta!

Nappasin Tuijan blogista Satulinna kivan haasteen mukaani. En olekaan vähään aikaan saanut ja vastannut mihinkään haasteeseen, joten nyt onkin kiva vastailla näihin haasteen kysymyksiin.

Miten voit?

Voin ihan hyvin. Pääsiäisenä olin kipeänä koko viiden päivän vapaani, mutta nyt tuntuu, että olen taas kunnossa. Tänään olen tosin ollut aika väsynyt, mutta se kai on ajoittain ihan normaalia. Aamulla kellon soidessa, painoin kellon kiinni ja nukahdin samantien uudestaan. Onneksi miehen kello soi vartin päästä emmekä sen ansiosta myöhästyneet töistä ja koulusta.

Mitä toivot tällä hetkellä?

Toivon, että parin viikon päästä alkava perusopintojen viimein harjoittelu menisi yhtä hyvin kuin kaksi aiempaakin harjoittelua. Lisäksi toivon, että tänä aamuna kuulemani lintujen laulu ja eilen kokemani lämpöinen tuulahdus tarkoittaisi jo todellakin sitä, että kevät on vihdoin tulossa. Pidän keväästä todella paljon. Se on yksi lempivuodenajoistani.

Mitä olet syönyt tänään?

Aamuni alkaa aina kahvilla. Aikaisina aamuina aamupala ei oikein meinaa maistua, mutta tänään söin aamulla kauraleivästä tehdyn voileivän kahvin kanssa. Koulussa meillä oli aamupäivällä kotitaloutta, joten lounaaksi söin tunnilla valmistamiamme ruokia; porkkana-linssisosekeittoa, uunilohta kasvispedillä, vihersalaattia, sämpylöitä ja siemennäkkäriä sekä jälkkäriksi mustikkarahkaa ja -piirakkaa. Koulun jälkeen söin kotona voileipää.

Mikä on suosikkihedelmäsi?

En syö hirveästi hedelmiä, mutta useinmiten syömäni hedelmä on banaani. Se on helppo ja nopea välipala, joka pitää nälän hyvin poissa.

Mitä ajattelit tehdä huomenna?

Huomenna lapsenlapset tulevat iltapäiväksi meille ja menemme jäähallille katsomaan satujen maailmaan sijoittuvaa luisteluesitystä. Mukaan tulee myös luokkakaverini poikansa kanssa. Illalla ajelemme sitten miehen kanssa lapset kotiin ja käymme saunassa.

Kenen kanssa nukuit?

Miehen vieressä nukuin niinkuin yleensä aina. Jonain öinä pakenen hänen kuorsaustaan alakertaan naisluolaani, mutta viime yö ei ollut sellainen.

Mitä luet tällä hetkellä?

Tällä hetkellä luen vain Kasvun aika-nimistä koulukirjaani. Vapaa-ajalla luen mieluummin lehtiä. Tällä hetkellä pöydältä löytyy uusin Unelmien Talo&Koti-lehti. Se on suosikkilehteni ja siitä ihana lehti, että asiat siinä eivät vanhene koskaan, vaan niihin voi palata aina uudestaan ja uudestaan pitkänkin ajan jälkeen. Kirjahyllystä löytyykin isot pinot kyseistä lehteä.

Viimeksi katsottu elokuva?

Muutama viikko sitten kävin kuopukseni kanssa katsomassa elokuvateatterissa kotimaisen Hevi-reissu leffan. Hulvattoman hauska ja vähän ehkä älyvapaakin elokuva. Olen suuri kotimaisten elokuvien ystävä, mutta katson myös ulkomaalaisia elokuvia. Rakkausleffat, draamat ja komediat ovat minulle mieluisinta katsottavaa.

Kuka soitti sinulle viimeksi?

Puhelimeni soi todella harvoin. Ystävien kanssa olemme yhteydessä viestien välityksellä. Viimeisin puhelu piti ihan tarkistaa ja sen soittaja on ollut appeni.

Kolme viimeiksi tullutta tekstiviestiä?

Keikkatyötarjouksia tulee tekstiviestillä useita päivässä, niin tänäänkin.

Mitä lukee viimeksi lähettämässäsi tekstiviestissä?

"Mä ajattelin tulla myös sunnuntaina". Siskoni kyseli olisiko kukaan muu lähipiiristämme tulossa sunnuntaina äidin luo kahville. Kokoonnumme usein porukalla äidin luo kahville ja ensi viikolla on äidin syntymäpäivä, joten sunnuntaina olisi synttärikahveja tiedossa.

Milloin nauroit viimeksi?

Eilen naurettiin tyttöjen kanssa, kun he olivat käymässä. Monesti katsellaan youtube-videoita tai sitten he kuvaavat itse videoita meistä ja niillehän ei yleensä voi kuin nauraa.

Viimeisin ostos?

Ostin tänään uudet mustat perusleggarit ja keväisen tuubihuivin. Molemmat tulivat tarpeeseen. Nyt vain harmittelen, etten ostanut toistakin tuubihuivia. Myynnissä oli kahta eri väriä keväisen kukallisella kuosilla ja kyllä se toinenkin väri olisi ollut kiva olla.

Mitä pelkäät?

Yleensä vastaan tähän kysymykseen, että käärmeitä ja pimeää, mutta täysipäiväisenä opiskelijana viime aikojen suurin huolenaiheeni on ollut perheemme taloudellinen tilanne. Tässä asiassa suurin pelkoni on, että emme pysty maksamaan kaikki laskuja ajallaan.

Minne haluaisit matkustaa juuri nyt?

Jokin aika sitten mietin, että haluaisin vielä joskus matkustaa Pariisiin ja nähdä Eiffel-tornin. Ylipäätään Eurooppaan suuntautuvat kaupunkilomat kiinnostavat. Nämä matkat tuntuvat kuitenkin tällä hetkellä hyvin kaukaisilta, joten kyllä joku kotimaan kaupunki tai paikkakuntakin kävisi.

Haastan mukaan kaikki ne, jotka eivät ole vielä tehneet tätä haastetta. Kivaa viikonloppua kaikille!

Pilkahdus kevättä ja suosikkisarjani telkussa

Leivontavinkki viikonlopuksi

Labratulokset ja villahäät

Olohuoneen pystyuunin maalaus

Mini-loma ja ajatuksia tulevasta harjoittelusta

Talven parhaimmat kengät

Minun naisluolani ja harjoittelun alku

10 kuvaa häistä

Töitä ja käsilaukun sisältö

Ei niin perinteinen vanhojen päivä

Pieniä vieraita mummolassa ja hiihtolomasuunnitelmia

Jäätävän ihana kokemus

Ystävien voima ja keittiön korihyllyn uusi paikka

Hyvinvoinnin merkitys elämässä

Eteisen pieni pintaremontti

Sekaisin kesästä + Arvonta

Asukuvien vaikeus ja arvontamuistutus

Vieraisilla kotoisassa kodissa

Nivea Care - kiireisen arjen luottotuote

Mitä mulle kuuluu tänään?